Mistä me oikein maksamme?

October 23 2008, 9:52am

Poikani perheen koti joutui purkukuntoon, kun yläkerran asukkaiden kylpyhuonetapaturman seurauksena heidän asuntoonsa satoi satoja litroja vettä. Kaksi pientä lasta ja vanhemmat joutuivat yhtäkkiä evakkopuuhiin keskellä kiireisintä syksyä. Koska koko asunto piti paketoida päivässä muuttokuntoon, poikani kysyi vakuutusyhtiöltä pakkausapua vaimolleen, kun ei itse työkiireiltään voinut olla pakkauspäivänä poissa töistä, vaan pystyi järjestämään vapaan vasta seuraavaksi eli varsinaiseksi muuttopäiväksi. Vakuutusyhtiö ratkaisi avunpyynnön ehdottamalla, pääsisivätkö sukulaiset miniäni avuksi. Taloyhtiön piti päästä kuivaamaan asunto ja se oli saatava tyhjäksi; intressi oli yhtä lailla taloyhtiön kuin poikani perheen. Myös vakuutusyhtiötä kiinnosti ennaltaehkäistä märkien rakenteiden jatkotuhot. Sukulaisten päänsärky vesivahinko ei ollut ollenkaan, eikä vakuutusyhtiössä voitu tietää, oliko sukulaisia ylipäätään olemassa. Sitä paitsi suku oli jo hälytetty apuun niiltä osin kuin se oli mahdollista. Pitkät välimatkat ja työpaikan velvoitteet eivät vain kysele sukulaisten hädänalaista asemaa. Tämä pitkä johdanto ei suoranaisesti liity kunnan palveluihin, mutta osoittaa ajan hengen, jossa jopa voittoa tavoitteleva liikeyritys sälyttää vastuutaan ja/tai tehtäviään ihmisten sukulaisille. Samaa asennetta on nähtävissä esimerkiksi lasten- ja vanhustenhoidossa. Samaan aikaan kun esimerkiksi kotihoidontuki ei millään riitä kasvavien elinkulujen kattamiseen, nuoria äitejä syyllistetään siitä, etteivät he pidä lapsiaan vähintään kolmevuotiaiksi saakka kotihoidossa. Ei meidänkään polvi pitänyt. Jollei muuta hoitoa saatu, lapsia katsoi perään kaikentasoiset ja -ikäiset tutut ja sukulaiset, eikä noihin aikoihin olisi suotavaa palata. Kyllä hyvinvointiyhteiskunnan pitää pystyä tarjoamaan veroeuroille vastinetta, olipa ihmisillä sukulaisia apunaan tai ei. Samalla lailla kuin vakuutuksenottajan on saatava vakuutusmaksuilleen hädän hetkellä vastinetta, samalla lailla kunnan veromaksajan on voitava luottaa siihen, että arjen kiemuroissa hänelle tarjotaan muutakin apua kuin omia sukulaisiaan. Muuten on syytä kysyä, mistä me oikein maksamme.