Passi

Yleensä suljettuna ollut ovi avoinna

Minussa elää sellainen kiinnostunut pikku poika, sillä eilen löysin itseni asuintalomme alla olevasta “katakombeista” tai no tunneleista. Homma kävi niin, että kellarikoppimme vieressä on vastaavanlainen koppi kuin meillä, mutta sillä erotuksella, että siellä ei ole suinkaan tavaraa sisällä vaan sieltä lähtee portaa kellarista vielä alaspäin. Oman koppimme kanaverkon läpi olenkin pälyillyt, miten tuonne pääsisi.

No eilen se sen loossin ovi oli sitten jätetty työmiesten toimesta auki. Aivan kuin minua varten. Hetken - hyvin pienen hetken - pohdittuani käppäilin kopin läpi portaita alas. Portaiden alapäässä oli vielä toinen ovi, joka oli raollaan. Vilkaisin raosta. “Voi jumanskeka siellä ne paljon tarinoidut tunnelit olivat”, pohdiskelin. Vetäisin oven auki ja astuin varovasti tunneliin, joka oli noin 1.5 metriä leveä ja 1.9 metriä korkea. Työmiehet olivat jättäneet seinälle päälle muutaman työmaalampun, jonka avulla rohkaisin itseni sisälle tunneliin. Tunneli ei vaikuttanut kovin pitkältä ja nopsasti olin sen toisessa päässä ja yhtä nopsasti paluu matkalla. Paluu matkalla mielikuvitukseni alkoi tehdä tepposia. Puolivälissä tunnelia lähti haara toiseen suuntaan (samana iltana siellä uudestaan taskulampun kanssa käydessäni, huomasin tunnelin lähtevän alaviistoon ja että se oli pitempi kuin lamppuni valokeila). Haara oli niin pimeä, että mielikuvitukseni alkoi tehdä tepposia. Ja päätin karvat pystyssä hilppasta tunnelista ulos. Jak. Kylmää, kosteaa, homeen hajua ja seinällä teksti Läkarbostaden W P. Kriik!

Päivitys 10.6.2005:Ovi oli edelleen auki. Nyt kamera oli mukanani.

Teksti seinällä.

Pimeä haara, jonka päätä ei näkynyt edes salamavalon avulla.