Jos TV-lupamaksu on maksamatta niin seuraa linnan juhlia netin välityksellä. Yle näyttää juhlat suorana osoitteessa: www.yle.fi/linnanjuhlat
Juhlien tunnelmaan voi päästä ennen itse tapahtumaa katsastamalla Ylen elävän arkiston matskuja.
Pitkästä aikaa teatterissa ja vitsi mikä helmi tuli nähtyä. Martti Suosalon yksin esittämä Luolamies oli aivan loistava. Noin pari tuntinen setti jaksaa naurattaa satapäistä yleisöä eikä naurun määrällä ole rajaa. Mene paikalle, mutta mene ajoissa tai saatat päästä mukaan esitykseen…
Paippistentien ja Brusaksentien tai Snickarbackantien (pni kertoi todellisen paikan, mutta kuka tästä selvää ottaisi: Google Maps/Eniro) risteyksessä komeilee kohtalaisen vanha Shell-huoltsikka. Kokokin on nykypäiväisiä maltillisempi.
Baletissa ei ole ennen tullut käytyä, mutta eilen tuli sekin kokemus koettua. Koko perheen baletiksi kuvattu Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas oli varsin hieno elämys, vaikka työpäivän jälkeen pelkäsinkin nukahtavani saliin. Näin ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan, ei edes latistavan alun myötä, sillä mahtipontiset orkesterin suoritukset ja sen myötä hulppeiksi kokonaisuuksiksi kehkeytyneet suoritukset lavalla, siivittivät minut tyytyväisyyden tunteeseen. Näin ei kuitenkaan käynyt kaikille. Takana istunut herra tai rouva väsähti esitykseen ja yhä kiihtyvällä tahdilla tuhisi itsensä uneen ennen väliaikaa, jossa ilmeisesti nautti kupposen kahvia ja virkistyi toiseen puoleen tai lähti kotiin, koska kuorsausta ei enää toisella jaksolla kuulunut.
Kaiken kaikkiaan hieno juttu ja seuraavaksi pitääkin käydä katsastamassa ooppera. Vinkkinä muille kävijöille annan, että älkää kuunnelko mitä takana joku saattaa puhua. Itse yritin saada selville koko toisen jakson, että onko se pääesiintyjä Minna Tervamäki vai joku muu, kun joku takana oli päättänyt pääesiintyjän olevan hän. Näinhän ei tietysti ollut, koska ko. henkilö ei esiinny tässä spektaakkelissa. Päähenkilönä esiintyi tällä kertaa Salla Suominen.
Jostain kumman syystä tykkään tällä hetkellä lukea kirjoja. Yleensä tällaista ei tapahdu, mutta nyt kirjat maistuvat poikkeuksellisen hyvin. Ja kun vielä kirjavalinnat ovat olleet onnistuneita niin lukeminen on kuin elokuvan katsomista.
Heyerdahl Thor: Lautalla yli Tyynenmeren on tositarina Heyerdahlin ja hänen kumppanien matkasta lautalla Perusta Polyneesiaan. Matkalla Heyerdahl halusi todistaa, että muinaiset perulaiset pystyivät matkaamaan samanlaisilla palsalautoilla 8000 km vain merenvirtausten ja tuulien avulla. Kirja on hieno luonnonkuvaus ja jännittävä tarina, jota ei voi uskoa todeksi, vaikkakin pakkohan se kait on uskoa.
Boris Akunin: Asaselin salaliitto on ensimmäinen osa nuoren Erast Petrovitsin Fandorinin salapoliisiseikkailuista 1800-luvun loppupuolen Venäjällä ja Euroopassa. Kirja on jännittävä ja mielenkiintoinen kuvaus sen ajan venäläisestä nuorten glamourista, jossa murha jos toinenkin on vain alkua. Kirja oli sen verran mukaansa tempaava, että joutunen lukemaan myös sarjan kolme muuta osaa Leviatanin purjehdus, Turkkilainen gambiitti sekä Akilleen kuolema.
